Sitä vastoin seuraavaan otteluun ei ollut aikaa kuin runsas kuukausi, sillä se tulisi olemaan 3.2.1967 jälleen Göteborgissa. Kohtaisin Itävallassa asuvan libanonilaisen ABDUL SAMADIN. Elämä olikin nyt yhtä kuin nyrkkeily. Aamulla kello 6.00 10-20 kilometrin lenkille, lepoa, ruokailu, lepoa ja kello 17.00 harjoituksiin sparraamaan, lyömään hiekkasäkkiä, knock-outpalloa, päärynäpalloa, hyppäämään narua, varjonyrkkeilemään ja jumppaamaan ja illalla kello 22.00 viimeistään nukkumaan. Tämä sama päivästä päivään ainoastaan sunnuntaisin leväten.
Aikausilehdet tekivät haastatteluja perheestämme, jossa oli ammattinyrkkeilijä toisessa polvessa. Äidistäni oli iso juttu eräässä naistenlehdessä otsikolla "Nainen joka pelkää tyrmäystä".
Koti-Postissa oli juttu otsikolla "Kuinka kaunis olen" ja jutussa oltiin huolestuneita nenäni leviämisestä.
Tuli aika lähteä matkalle. Lensimme faijan kanssa 1.2.1967 jälleen Göteborgiin ja majoituimme hotelli Royaliin. Tässä nyrkkeilyillassa nyrkkeilisi myös toinen suomalainen ja stadilainen, tyylikäs nyrkkeilijä KURT MATSSON, joka kohtaisi "puolalaisloikkarin" TEO POLLEXIN. Lisää kansainvälisyyttä iltaan toisi USA:n uusi musta raskaansarjan tähti LEOTIS MARTIN, joka aikanaan kapusi MM-kehään asti. BOSSE HÖGBERG olisi taas mukana ensimmäisen kerran kovan EM-ottelunsa jälkeen ja kohtaisi Itävallan mestarin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti