sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASSA: SEURAAVA MATSI 28.4.1967

Göteborgista palailtiin kotiin hyvällä mielellä, vaikkakin vasen käteni oli pahasti turvoksissa ja arka. Muutaman päivän levon ja käden hautomisen jälkeen aloitin taas harjoituksen ja keskitin kaikki ajatukseni 28.4. olevaan otteluun. Vastustajakseni siihen iltaan oli ilmoitettu ranskalainen 25-vuotias ja 23 ottelua otellut kaveri nimeltään MARCEL ZERBIB, jota ei ainakkan toistaiseksi ollut vielä kukaan tyrmännyt. Siinä minulle tuli vähän tavoitetta, sillä innostuneena kahdesta edellisestä ennen täyttä aikaa voitetusta ottelusta tunsin itseni niin vahvaksi ja voimakkaaksi, etten epäillyt hetkeäkään, etteikö taas onnistuisi. Sparraus ja harjoituserät lisääntyivät taas koko ajan mitä lähemmäksi ottelupäivä tuli. Painajaiset ottelun häviämisestä näkyivät yöllä kuin filmiltä, kun harjoitus sparrausmatseineen alkoi todella väsyttää. Kättäni jomotti yöllä illan hautomisesta huolimatta ja kuudennen ottelun lähestyminen askarrutti yhä enemmän enkä tuntenut itseäni enää ollenkaan niin voimakkaaksi ja vahvaksi kuin kolme viikkoa aikaisemmin voitetun ottelun jälkeen.
26.4. aamulla lensimme jälleen yhdessä faijan kanssa Tukholmaan ja siellä majoituimme jälleen ylelliseen Strand Hoteliin, enkä viitsinyt puhua faijalle mitään eräästä hotellista Göteborgissa. Iltapäivällä tein viimeistelyharjoituksen eräässä Tukholman harjoitussalissa yhdessä SONNY LISTONIN, BOSSE HÖGBERGIN, USA:n raskaan keskisarjan RAY ANDERSSONIN ja FLOYD PATTERSSONIN veljen RAYMONDIN kanssa.
Itse harjoittelin hyvin kevyesti verrytellen vain matkapölyt pois. SONNY LISTON harjoitteli vielä täydellä vauhdilla sparraten kuusi erää RAY ANDERSSONIN ja RAYMOND PATTERSSONIN kanssa ja nämä kaverit vaikuttivat kyllä kovin heppoisilta SONNY LISTONIN käsissä. Huh, sitä voimaa. Harjoittelun jälkeen nautimme loistavan aterian Strandissa, kävimme kävelemässä ja katsomassa Tukholman kauppoja. 28.4 punnitus oli tällä kertaa järjestetty Strandin juhlasaliin aamulla kello 9.00, joten ei ollut ainakaan pitkä matka. Alas punnitukseen menimme yhdessä SONNY LISTONIN ja hänen valmentajansa jo tutun JOE POLLINON kanssa, jotka kilpaa kietoivat pyyhkeitä kaulaani ja päähäni, etten vain vilustuisi silkkiviitassani matkalla neljännestä kerroksesta hissillä alas. Se oli sitä amerikkalaista sirkusta. Tehtiin hissillä ajamisesta tärkeä show. Painoin punnituksessa 63,0 kg. ZERBIB osoittautui minua lähes päätä lyhyemmäksi algerialaista syntyperää olevaksi melkoisen tummaihoiseksi sekä mielestäni vanhemman näköiseksi kuin 25 vuotta. Kättelimme tietysti vaa`alla asiaankuuluvasti onnea toivotellen.

perjantai 18. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TUNNELMIA OTTELUN JÄLKEEN

Pukuhuoneessa hanskoja pois otettaessa oli vasempani turvonnut kuin taikina ja niin arka, ettei sietänyt mitään kosketusta. Hautomishommat taas edessä. No, ei se mitään. Pääasia, että peli jatkuu.... Ja meno ylöspäin ja tähtiin jatkui lehtiarvosteluissa: "Piitulaisen vasen nukutti CHICHEN jo kolmannessa erässä", "Piitulainen tyrmäsi kolmannessa erässä, oikea suora kaatoi ranskalaisen", Piitulainen, Liston ja Högberg tyrmäsivät Göteborgin ammattilaisillassa". "Harri on loistava"Ruotsalaislehti Dagens Nyheter otsikoi "Elegant Piitulainen" ja lehdessä oli iso kuva, jossa kättelimme LISTONIN kanssa, ja tekstissä todettiin minun jatkavan nopeasti uraani eteenpäin, vaikka vasta edellisen vuoden marraskuussa aloitin, ja olevan jo erittäin suosittu täällä Ruotsissa ja varsinkin Göteborgissa. Ja samaan tapaan kirjoittivat Göteborgin ja muutkin ruotsalaislehdet ja kuvissa ranskalainen oli edessäni kontillaan. Mentiin kovaa...ja seuraava ottelu sovittiinkin käytäväksi kuukauden päästä Tukholmassa 28.4.1967 Johanneshovin jäähallissa, jossa viisi kuukautta aiemmin aloitin ammattilaisboksauksen.
Illalla tapasin vielä The Ring lehden välisarjan seiskan ja BOSSE HÖGBERGIN 8 erässä tyrmäämän MANUEL "Manny" GONZALEZIN, joka oli jo kahdesti nyrkkeilyt välisarjan maailmanmestaruudesta 15 erää häviten pistein ottelut. Hän halusi puristaa kättäni ja sanoi nähneensä matsini ja toivovansa että joskus tulevaisuudessa mekin nyrkkeilisimme keskenämme. Olin otettu tästä, joka näkyy varmasti ilmeestäni kätellessäni välisarjan huippunyrkkeilijää MANUEL GONZALESIA.

torstai 17. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: VIIDES AMMATTILAISOTTELU

Illalla Göteborgin messuhallissa ilmassa oli tunnelmaa ja sähköä jokaisen istumapaikan ollessa myyty, 5000 ihmisen odotellessa ottelujen alkamista. Minulla oli jälleen illan ensimmäinen ottelu nuorimpana ja kokemattomimpana ammattiboksarina. JAQUES CHICHE, 27-vuotias, viimeksi ottelu MARCEL CERDAN junioria vastaan 8 erää, pistehäviö, jaksaa varmaan kuusi erää helposti - on kokemusta - täytyy ottaa alku rauhallisesti ja tarkasti. Tänään on voitettava...
Ajatukset sinkoilivat kuin tulipallot päässäni, poskiani kuumotti, hiki valui noroina kainaloistani ja niskastani, kun verryttelin kohti kehää aivan täyden messuhallin lävitse. Olin keskittynyt - kireä - jännittynyt - pelokas - viides ottelu - kuusi erää - jaksaisinko, jos vastustaja pitää koko ajan vauhtia? Ilta on täynnä maailman huippuja - on voitettava...Yleisö ottaa minut hienosti vastaan ja tunnen olevani "kotikehässä". Seisomme keskellä kehää välissämme kehätuomari joka kehottaa meitä nyrkkeilemään sääntöjen mukaisesti, tarkistaa, että kummallakaan ei ole "hevosenkenkää hanskoissaan" ja että kummallakin on alasuojat. Tuijotan vastustajaani ilmeettömästi. Hän iskee silmää..Kehätuomari lähettää meidät takaisin omiin nurkkiimme ja gongi soi.

Ensimmäinen erä. Vasen, vasen, jälleen tuttu alku, 3...4...5...vasenta suoraani ranskalaisen kasvoihin ja ottelun henki selviää. CHICHEN ainoa mahdollisuus on hyökätä, yrittää väsyttää minut... tyrmätä minut, sillä olen nopeampi, ulottuvampi...Vasen, vasen, pommitan hänen päähänsä vasemmalla suorallani. Liikun tanssien, en jää hetkeksikään paikalle. Ranskalainen yrittää koko ajan lähennellä koettaen vasemmalla koukulla tavoittaa poskipäätäni. Vasen, vasen...Vihlova kipu kulkee kädestäni kyynärpäähäni...Vasen, vasen...Tunnen kipua...Saakeli, se on se vanha vamma taas...
Gongi soi. Erä päättyy. Faija on innoissaan: "Loistavaa, Harri. Jatka samalla tavalla...vasen, vasen, ja oikea. Yksi erä vielä, niin se on kypsä poika. Liiku, väistä...Älä jää sen iskujen alle",... huutaa faija vielä minun painaessa toiseen erään. Ranskalainenkin on saannut ohjeet, sillä hän hyökkää heti aktiivisesti lyöden pitkiä heilahduslyöntejä molemmin käsin, jotka tavoittavat kasvoni. Liikun...vasen, vasen...käteen koskee niin pirusti...CHICHEN heilahduslyönnit...ohi..vasen vihloo, vaikea puristaa kättä nyrkkiin....CHICHE hyökkää...Lyön vasen-oikea-yhdistelmäni vastaan...Ranskalaisen pää heilahtaa...uudelleen perään vasen...oikea ja osuu...Vasen, vasen...kipua...Vasen, oikea...Ranskalainen horjahtaa pahasti. Gongi soi. Se oli lähellä. Toinen erä ohitse..Neljä jäljellä. Erätauolla faija antaa ohjeitaan: "Nyt Harri, keskity oikeaan. Lyöt vasen, vasen ja oikea sen hyökätessä. Keskity." Kolmas erä. Liikun väistellen. Annan CHICHEN hyökätä...vasen, vasen...Liikun taas taaksepäin, sillä lyöntien jälkeen kestää vähän aikaa saada käsi nyrkkiin. Vasen, oikea...osuu..vasen, vasen, oikea...osuu...Vasen, vasen, oikea...osuu. CHICHE yrittää hyökätä. Lyön oikean suoran vastaan koko vartalon paino takanani, hypähdän taaksepäin valmiina väistämään tai vastaiskuun, mutta sitä ei enää tarvita, sillä ranskalainen on pudonnut kanveesille...Kehätuomari aloittaa luvunlaskunsa. CHICHE on konttausasennossa, mutta ei pysty nousemaan ylös. Aikaa on kulunut 1 minuutti 31 sekunttia, kun viides ammattilaisotteluni yllättäen ratkesi edukseni kolmannessa erässä.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAPAAN SONNY LISTONIN GÖTEBORGISSA

Kotiin palattuani sama harjoitussysteemi jatkui. Koitti sitten taas lähtöpäivä 28.3.1967, jolloin lensimme Göteborgiin ja majoituimme tietysti Hotelli Royaliin. Illassa tulisi taas olemaan sähinää, sillä siinä nyrkkeilisivät maailmanmestaruuden MUHAMMAD ALILLE menettänyt SONNY LISTON, BOSSE HÖGBERG, joka kohtaisi maailmanlistan seitsemännen MANUEL GONZALEZIN, ja ruotsalainen vasuri BOSSE PETTERSSON kohtaisi keskisarjassa Englannin mestarin JOHNNY COOKEN. Göteborgilaislehti Göteborgs Posten kirjoitti taas ison jutun faijasta ja minusta otsikolla "Yleisöidoli takaisin Messuhalliin poikansa avustajana"


20.3 aanulla punnituksessa oli tunnelmaa. Oli monta kansallisuutta, oli valtavasti lehtiväkeä ja nyrkkeilyväkeä, oli paljon muitakin ihmisiä niin ettei sisään meinannut mahtua. Sisään päästyämme huomasin äkkiä seisovani valtavan ison mustan miehen vieressä, joka tuijotti vihaisennäköisenä salin toisella puolella olevaa toista isoa mustaa miestä. SONNY LISTON, ex-raskaansarjan maailmanmestari, suuri ruma karhu niin kuin ALI häntä nimitteli. Pukkasin häntä kylkeen kyynärpäälläni ja tokaisin puolihuolimattomast: "Hello, champ!" Hän kääntyy katsomaan yrmeännäköisenä ja hymy leviää hänen kasvoilleen kun hän näkee minut ja naurunhörähdys purkautuu ilmoille. En tiedä, mikä sai hänet niin hyvälle tuulelle, mutta näin tutustuin suureen SONNY LISTONIIN, jonka kanssa tapasimme useamminkin tulevissa nyrkkeilyilloissa. SONNY hymyili aina leveästi minut tavatessaan ja joskus kaappasi "kauheaan" karhunsyleilyynsä mörähdellen "mikä on fiilinki", vaikka oli kyllä muuten sellainen karhu, joka ei paljon huviksensa hymyillyt. Kun lehti-ihmiset huomasivat tämän kaveerauksen he halusivat ikuistaa sen ja pyysivät meitä poseeraamaan valokuvaajille, puristamaan toistemme kättä. Olihan taas meininkiä ja kansainvälisyyttä ja tunsin viihtyväni todella hyvin tässä ilmapiirissä, vaikkakin perhoset lentelivät vatsapohjassani, sillä nyrkkeilisinhän nyt ensi kertaa kuusi erää.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: TAAS MATSIPÄIVÄ

26.2.1967 aamulla oli punnitus loistoravintola Erikslustissa, jossa jaoin pukuhuoneen jo tutuksi tulleen USA:n LEOTIS MARTININ kanssa. Pukuhuoneessa sattui hämmentävä pieni välikohtaus, kun afrikkalainen musta raskaan sarjan boksari COLORADO KING, LEOTIS MARTININ vastustaja, yritti majoittautua samaan pukuhuoneeseen meidän kanssamme. Silloin huoneeseen ryntäsi LEOTIS MARTININ avustaja JOE POLLINO, joka ajoi karjuen hämmentyneen COLORADON pois pukuhuoneestamme. Tuntui vähän pahalta, kun tämä COLORADO tuntui mukavalta ja sympaattiselta kaverilta, joka oli täysin vieraassa maassa, hänet oli hankittu LEOTIS MARTININ "hiekkasäkiksi" eikä hän tuntunut olevan minkään arvoinen täällä. "Mitä toi musta tekee samassa pukuhuoneessa teidän kanssann?" sanoi amerikkalainen COLORADON mentyä. Olin tästä kyllä perin ihmeissäni, sillä LEOTIS MARTIN oli täysin samanvärinen kuin COLORADOKIN. Kilpailut alkoivat kello 17.00 Baltiska Hallenissa ja päivä kului taas hitaasti matelemalla odottaessa, että pääsisi töihin.


Ja teinkin taas töitä hartiavoimin, eikä yksitoista vuotta minua vanhempi PETER SCHULTZ kerinnyr oikein mukaan ollenkaan, kun aloitin terävällä vasemmalla suorallani saaden puolessa minuutissa saksalaisen nenän vuotamaan verta ja onnistuin vielä parilla oikean käden suoralla horjuttamaan vastustajaani, oli hänen ainoa temppunsa käydä syliksi sekä suojata päätään kumartelemalla ja puskemalla jossakin vyötäröni korkeudella. Gongi soi ensimmäisen erän päätteeksi ja faija antoi väliajalla ohjeet: "Ahdista vaan jatkuvasti ja lyö molemmin käsin, niin kaveri ei ota toista erää loppuun." Ja niin kävi, että kun toista erää oli noin minuutti nyrkkeilty ja HANS PETER SCHULTZ yritti vain syliksi käymällä estää lyöntejäni, ajoi kehätuomari saksalaisen pois kehästä.
Neljäs voitto oli oli tosiasia ja peli jatkui. "Lupaava Piitulainen ehkä mestari" otsikoivat ruotsalaislehdet, suomen lehdet "Harrin vastustaja ajettiin kehästä", "Harrin kehäkumppani diskattiin Malmössä", "Piitulainen lopetti ottelun toisessa erässä, "Piitulainen voitti nyt Schultzin" ja jutuissa todettiin minun olleen ylivoimainen ja parhain nyrkkeilijä illassa, joten noususuhdanne jatkui. Seuraava ottelu sovittiin Göteborgiin 30.3.1967, jolloin ottelisin ensi kerran kuusi erää ranskalaista JAQUES CHICHEÄ vastaan.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: NELJÄS OTTELU 26.2.1967

Kolme viikkoa meni kuin siivillä. Harjoitusta - lepoa - harjoitusta, välillä huonoja päiviä, välillä hyviä, välillä virkeitä päiviä, välillä väsyneitä päiviä, mutta harjoitukset jatkuivat ja ajatukset kohdistuivat ottelupäivään. Illalla nukahtaessani löin vielä alitajuisesti oikean suorani hyökkäävään vastustajaan, niin että sänky nytkähti, ja vasta tämän jälkeen uni tavoitti minut. Lensimme faijan kanssa Malmöön 25.2 Kööpenhaminan kautta ja majoittauduimme huippuhienoon hotelli Skandinaviaan, mikä sai minut taas vähän leukailemaan faijalle: "On vähän toista kuin Royal, vai"?
BERTIL KNUTSSON oli järjestänyt todella hienon lehdistöpalaverin hotellissa, jossa myös BOSSE HÖGBERG asui. Seuraavan päivän ruotsalaislehdissä olikin kuvia triosta BOSSE HÖGBERG, YRJÖ PIITULAINEN ja HARRI PIITULAINEN. BOSSE HÖGBERG kohtaisi amerikkalaisen´tyrmääjänä tunnetun GIL DIAZIN ja minä itseäni yksitoista vuotta vanhemman ja kolmisenkymmentä ottelua enemmän otelleen saksalaisen HANS PETER SCHULTZIN. Myös amerikkalainen raskaan sarjan tähti LEOTIS MARTIN nyrkkeilisi jälleen mukana.
Matkalla Helsingistä Kööpenhaminan kautta Malmöön oli sattunut pieni kommellus. Kun jatkoimme toisella koneella Malmöön, jatkoivat matkatavaramme toisella Lontooseen, ja niinpä olimme vielä ilman matkatavaroitamme ja nyrkkeilyvarusteitani, joita odottelimme kuumeisesti hotelliin kiertolennoltaan.
BOSSE HÖGBERG ja ANITA LINDBLOM pressitilaisuudessa.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Tarinoita HARRIN KEHÄKULMASTA: ISÄNSÄ POIKA...VIELÄ NOPEAMPI

3.2.1967 Göteborgin messuhallissa jo tutussa paikassa varjonyrkkeilen matkalla kohti kehää 4500-päisen yleisöjoukon keskellä kolmanteen ammattilaisotteluuni kohtaamaan kaveria nimeltään ABDUL SAMAD, lyhyttä, harteikasta, pikimustatukkaista libanonilaista. Ottelu oli lähes toisinto kuukausi aiemmin nyrkkeilemästäni, voitin kaikki neljä erää ylivoimaisesti ja sain jälleen komeita otsikoita, kuvia ja kiitosta lehdistöltä. "Piitulainen säästi Samadin tyrmäykseltä vain säälistä, seuraavaksi vastustajaksi listanyrkkeilijä", otsikoi ruotsalaistoimittaja SVEN EKSTRÖM ja otteluselostuksessaan hän kirjoitti: "Elegantti suomalainen nyrkkeilijä Harri Piitulainen saavutti ylivoimaisen pistevoiton arvostetusta libanonilaisesta ABDUL SAMADISTA perjantai-iltana Göteborgissa järjestetyssä ammattilaisillassa. Vain säälistä Piitulainen jätti tyrmäävän iskun lyömättä libanolilaisen väsyessä viimeisesä eli neljännessä erässä".
Toinen ruotsalaislehti otsikoi siteeraamalla kilpailujen käsiohjelmassa olevaa otsikkoa minusta: "Isänsä poika" lisäämällä perään "vielä nopeampi". Ilta oli ollut meidän suomalaisten kohdalta hieno, sillä myös KURT MATSSON päihitti erittäin hyvässä ottelussa vahvan puolalaisvastustajansa. BOSSE HÖGBERG löi Itävallan mestarin leukaluun murskaksi ja itävaltalainen kiidätettiin sairaalaan. USAN:n LEOTIS MARTIN tyrmäsi Espanjan mestarin toisessa erässä, joten sähinää tässä illassa yleisölle oli kyllä riittänyt. Kun taas kaikki onnistui hyvin, niin jatkokin oli taattu, sillä seuraavan ottelun sovimme KNUTSSONIN kanssa jo 26.2.1967 Malmöön eli noin kolmen viikon kuluttua, joten tahti oli aikamoinen eikä stadiin päästyäni ollut aikaa jäädä herkuttelemaan kolmen perättäisen matsin jälkeen, vaan oli heti alettava keskittyä neljänteen.